- Cherry, onko sulla tietoo, et miks mul on jakoavain täällä mukana? kysyin mietiskelevänä.
- Aa joo se, Cherry vastasi nauraen.
- Niin? vastasin halusta kuulla selityksen.
- Sä vikisit eilen et haluut sen mukaan, kun sua huimas ja olit vähän lääketokkurassa, Cherry kertoi pidätellen nauruaan.
- Mitä ihmettä! Mä en muista tota! huudahdin nauraen.
- En meinannu aluks ottaa sitä, mut sit sä rupesit vinkumaan, Cherry jatkoi.
- Mirka 22.11.2017 Chersey
Tarinakirjaan kuuluu omistajien ja hoitajien hoitotarinat, tunti- ja valmennustarinat, tallivuoromerkinnät ja päiväkirjamerkinnät. Myös ulkopuolisten valmennus- ja tuntitarinat tulee heidän halutessaan tänne.
| Nimi: Jad |
28.04.2019 12:40 |
Jade ja Kimble Su 28.4
Uudet tuulet ja omenapiirakka
“Kiitos!” huusin ja astuin tienpientareelle. Käännyin hitaasti ympäri kun bussi jatkoi matkaansa ja katosi hiekkatien mutkaan. Eteeni paljastui suuri myyntitalli, jossa Kimble asusti. Vedin syvään henkeä ja ylitin tien.
Ympärilläni kuului nälkäisten ja vastaheränneiden hevosten kimeää hirnuntaa. Katsoin ympärilleni ja jatkoin matkaa kohti varustehuonetta. Kun saavuin varustehuoneeseen, vastassani oli kolme säkillistä varusteita, rehuja, palkintoja, puhdistusaineita ja minun varusteita. Nostin kaksi säkkiä ja lähdin ulos. Laskin säkit tallin eteen ja palasin hakemaan viimeisen säkin.
Palattuani ulos viimeisen säkin kanssa, kuulin auton kaartavan hiekkatien mutkasta kohti tallia. Pian mutkasta paljastui isäni maastoauto ja sen perään kiinnitetty hevoskärry. Auto pysähtyi ja isäni astui ulos autosta.
“Onks kaikki jo valmista?” isäni sanoi kävellessään minua kohti.
“Kaikki on Kimbleä vaille valmista. Kuljetussuojat jalkaan ja poni kärryyn ei siinä muuta.” Kohautin hartioitani hieman alakuloisena.
“No mikäs sun mieltä painaa?” isä kysyi ja taputti minua olkapäälle.
“Ei mulla mikään, tai siis joku tässä vaan saa mielen maahan.” sanoin ja nostin katseeni maasta.
“Etkö sä sit halua muuttaa?” hän kysyi ja kurtisti tuuheat kulmansa.
“Haluan! Tottakai haluan! Se vaan, että tulee ikävä tätä paikkaa. Ja sitä paitsi ainahan muutto on hankalaa, eiks vaa?” tokaisin ja katsoin isääni silmiin. Isä katsoi takaisin ja oli hetken hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen molemmat vain naurahtivat ja lähdin kohti Kimblen tarhaa.
“Moi poika!” sanoin iloisesti samalla kun nappasin maasta Kimblen narun. Kimble hirnahti kimeällä ja todella miehekkäällä äänellään takaisin ja juoksi portille. Luikahdin lankojen ali tarhaan ja työnsin ponia kauemmas portista.
“Sä saat heinät sit traikussa” sanoin ja silitin Kimblen sileää otsaa. Orii tyrkkäsi minua päällään sen merkiksi, että olimme seisoneet paikallaan hieman liian pitkään.
Kiinnitin narun riimuun ja avasin portit.
“Tässä sitä ollaan, luukut auki ja hevonen kärryyn!” huusin isälleni tallin kulmalta, samalla kun varmistin kuljetussuojien kiinnitykset. Isä avasi hevoskärryn luukun ja lastasin ponin kärryn vasemmalle puolelle. Isäni toi tavara säkit kärryn toiselle puolelle ja sulki sen jälkeen luukun. Seisoin vielä hetken trailerissa Kimblen kanssa ja nojauduin sen sileää otsaa vasten.
“Tästä se sit lähtee, uusi kappale meiän elämässä” kuiskasin ponille ja lähdin trailerin sivuovesta. Suljin trailerin sivuoven ja astuin maastoautoon isäni viereen etupenkille.
“Valmiina?” isä kysyi.
“Valmiina.” nyökkäsin ja laitoin nappikuulokkeet korvilleni. Auto mörähti käyntiin ja aloitimme matkan. Tuijotin ikkunasta ohi vilahtavia puita ja peltoja. Laskin auton ikkunaa hieman alemmas ja hengitin raikasta kevättuulta. Suljin silmäni ja vaivuin uneen.
Istuin autossa ja katselin ikkunasta ulos. Tiellä ei näkynyt ketään, vain meidän musta maasturi. Ajamme kyltin ohi. Katsoin kylttiä ja huomasin sen varoittavan liukkaasta tiestä.
“Isä hei, varo toi tie on liukas!” huudahdin kaahaavalle isälleni. Isä ei ottanut sitä kuuleville korvilleen, vaan kiihdytti vauhtia. Pian edessä näkyi mutka, jyrkkä mutka.
“Isä jarruta!” huusin. Ei vieläkään vastausta. Isä teki mutkassa käännöksen ja luisuimme tieltä suoraan puutapäin. Päässäni pimeni hetkeksi.
“Kimble!” Huusin kovaa. Ja säpsähdin istumaan ryhdikkäästi kauhistunut ilme naamallani.
“Mitä nyt unikeko?” isäni kysyi avatessaan auton oven kaksi kahvikuppia kädessään. Katsoin isää hämilläni. Käänsin katseeni auton tuulilasiin ja näin edessäni Oulun Abc:n.
“Mutta..mehän..sinä..mitä?” Sanoin hölmistyneenä.
“Niin?” isä nauroi minulle samalla ojentaen maitokahvia minulle. Otin kahvin käteeni ja join hieman.
“Uni?” isä kysyi ja minä nyökkäsin. Istuin hetken vain hiljaa kahvikuppi kädessäni. Nykäisin kuulokkeet pois korvistani ja vedin puhelimen taskustani. Katsoin puhelimesta kelloa: 10.30.
“Kauan me ollaan ajettu?” kysyin hiljaa.
“Noin neljä tuntia, tunti vielä” isä tokaisi. Nyökkäsin ja jatkoin kahvin juomista. Isä käynnisti auton ja jatkoimme matkaamme.
Loppumatka kului nopeasti. Eikä aikaakaan kun saavuimme kotoisan näköisen keltaisen tallin pihaan.
“Perillä ollaan” isä sanoi samalla kun sammutti autonsa. Minä katsoin isää ja hymyilin. Nappasin hupparini takapenkiltä ja nousin autosta. Paiskasin auton oven kiinni jalallani samalla sitoen hupparin lantiolleni. Kävelin hevoskärryn sivuovesta sisään ja valmistauduin peruuttamaan Kimblen ulos kärrystä.
“Noniin menee menee” sanoin Kimblelle kun se tyssäsi kesken peruuttamisen. Pudistin päätäni ja työnsin Kimbleä rinnasta. Ja pian olimme ulkona. Isäni sulki hevoskärryn ja parkkeerasi auton tallin seinustalla olevalle parkkipaikalle.
“Moi! Sä ootkin varmaa Jade?” Kuulin äänen takaatani. Käännyin ympäri ja näin kiharahiuksisen ja ruskeasilmäisen naisen.
“Joo!” Sanoin iloisesti taluttaessani Kimbleä lähemmäs.
“Mie oon Anna, toinen tän tallin omistajista” Anna sanoi minulle ja rapsutti Kimbleä otsasta. Hymyilin ja katsoin päätään heiluttelevaa poniani nauraen.
“Äläs nyt Kimble” sanoin, kun tartuin tämän päitsistä kiinni ja nykäisin ponin pään alas.
“Oliks teillä pitkäkin reissu?” Anna kysyi minulta.
“Viis tuntia, kai sitä pitkäks voi sanoo” tokaisin hymyillen.
“No mitä sanot jos viedään tää herra pään heiluttelija tarhaan ja me mennään käymään tallia läpi? Ja jos sulle vaan kelpaa ni tallituvasta löytyy itse tehtyä omenapiirakkaa” Anna sanoi ja katsoi minua pilke silmäkulmassaan. Olin hetken hiljaa. Vatsani murahti.
“Toi tais olla joo” Anna sanoi ja lähti kävelemään kohti tarhoja. Käännyin Annan perään Kimble kädessäni ja katsoin nopeasti isääni päin.
“Hei mä jätän nää säkit tähän ja lähen sinne sun tätilles, soita ku tuun hakemaan!” Isäni huuti ja minä nyökkäsin tälle. Käännyin kohti tarhoja.
Kävelimme takaisin talliin päin. Tallin edessä nappasin kaksi säkkiä käteeni ja yhden olkapäälleni.
“Mä näytän mihin sä viet noi ja sit syödää sitä omena piirakkaa” Anna tokaisi ja käveli tallin ovesta sisään. Lähdin tämän perään ja käännyimme suoraan vasemmalle. Anna avasi oven ja eteeni avautui suuri tallitupa. Leukani loksahti auki.
“Joo me Mirkan kanssa vähän ehkä innostuttiin tästä tallituvan remontoimisesta” Anna naurahti ja sulki oven perässään.
“Sen kyllä huomaa, mut mihin mä nää kamat laitan?” kysyin samalla katsellen ympärilleni.
“Tohon reunimmaiseen kaappiin tuolla oikealla” Anna sanoi ja lähti hakemaan kahta lautasta.
Laskin säkit kaappiin päällekkäin ja kävelin keittiö tiskille. Istuin korkealle jakkaralle ja leikkasin siivun omenapiirakkaa itselleni. Kuulin oven avautuvan ja huoneeseen astui tyttö.
“Moi! Mä oon Mirka” Mirka sanoi iloisesti ovesta tultuaan ja istui viereeni.
“Moi” sanoin takaisin suu täynnä omenapiirakkaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen naurahdimme kaikki ja jatkoin syömistä.
Syötyäni piirakan loppuun vein astiat lavuaariin ja otin tiskiharjan käteeni.
“Mä voin tiskata ne” Anna sanoi ja nousi penkiltä. Nyökkäsin ja hän nappasi tiskiharjan kädestäni. Istahdin vielä hetkeksi jakkaralle ja kaivoin puhelimen taskustani.
Jade klo: 12.17
-Tuutko hakemaan?
Laskin puhelimen pöydälle ja katselin ympärilleni. Äkkiä puhelimeni näyttö kirkastui. Nappasin puhelimen käteeni.
Isä klo: 12.20
-Nähdään kymmenen minuutin päästä.
Suljin puhelimen ja nousin.
“Hei mä lähen nyt, nähään huomenna” sanoin ja kävelin ovelle. Mirka ja Anna hymyilivät ja vilkuttivat minulle samalla kun astuin ulos tallituvasta. Suljin oven ja hengitin talli ilmaa.
“Tää on just se mitä me tarvitaan, pieni ja kodikas talli täynnä uusia tuulia” kuiskasin ja lähdin ulos odottamaan isääni. Yllätyksekseni isä oli jo pihalla ja kävelin autoon.
“Miten sä oot noin ajoissa?” kysyin isältäni. Laitoin turvavyön kiinni ja käännyin kohti häntä.
“Sitä saa miettiä” isä naurahti ja käynnisti autonsa. Käänsin radiota kovemmalle ja nojauduin ikkunaa vasten.
|
Vastaus:
Hyvä, että reissu sujui hyvin ja pelottava uni ei ollut totta. Tosiaan Kimble on nyt nähtävästi kotiutunut hyvin. Päivisin se tykkää riehua tarhakaverinsa kanssa. Kuitenkaan eivät ole ottaaneet liian kovaa yhteen. Anna on kyllä kova leipomaan. Kyseinen omenapiirakka on jo tuhottu, mutta tilalle on tullut kasapäin munkkeja. :D
Muutamia kirjoitus/huolimattomuusvirheitä löytyi, mutta niistä pääsee varmasti eroon lisää kirjoittamalla ja tarkistamalla tarinat ennen lähetystä vaikka useamman kerran.
Parista yhdyssanavirheestä haluan kuitenkin huomauttaa:
talli ilma kirjoitetaan yhdysviivalla, talli-ilma
keittiötiski ja omenapiirakka yhteen
Kokonaisuudessaan tarina oli mielenkiintoinen. Joskus on hankala saada pienestä tapahtumasta mielenkiintoista ja tarinan pituista tarinaa, mutta sinä onnistuit. Tykkäsin kovasti yksityiskohtien huomioimisesta ja tunteiden tuomisesta esille.
Saat tästä 77 v€
- Mirka |
|
| Nimi: Mirka |
12.04.2019 22:19 |
Päiväkirjamerkintä
Estekilpailut 7.4.2019
Rolle
Oli meidän ensimmäiset kisat. Rolle käyttäytyi tosi hyvin, eikä sen hölmistynyt luonnekkaan paljoa näkynyt. Lastaus meni hyvin ja Rolle tuli toimeen Staryn kanssa, vaikka Stary sitä vähän yritti kiusoitella.
Mentiin siis yksi luokka, joka oli korkeudeltaan 40 cm. Rolle menisi varmasti hyvin suurempaakin, mutta tutustumisen vuoksi mentiin pieni luokka. Luokassa oli vain kaksi osallistujaa, joista me mentiin ensimmäisenä.
Rata sujui tosi hyvin. Rolle meni puhtaasti, eikä kuskin tarvinnutkaan paljoa poikaa ohjeistaa. Päästiin maalin hymysuin ja palkintojenjaossa selvisikin, että olimme toista kaksikkoa parempia ja voitettiin luokka. Saatiin sinivalkoinen ruusuke suitsiin ja päästiin kunniakierrokselle. Pari innostuspukkia pääsi, mutta ne se oli ansainnutkin. |
Vastaus:
Mukava kuulla että kisat menivät hyvin!
Oli erittäin hienoa miten hyvin ensimmäiset yhteiset kisanne Rollen kanssa meni. Sinivalkoinen ruusukekin varmasti toi hymyn huulille ja sopi kaksikolle kuin nenä päähän. Mielestäni oli erittäin hyvä lähteä Rollen tasosta huolimatta aluksi hieman matalampaan esteluokkaan kisaamaan. Tämä kokemus varmasti sai teille rohkeutta ja intoa jatkaa kisaamista ja kisata korkeammissa luokissa jatkossa.
Kirjoitit erittäin mukavasti. Merkintä oli helppo lukuinen ja sopivan mittainen. Jäin kuitenkin kaipaamaan hieman enemmän yksityiskohtia ja tapahtumia. Pidin merkinnästä erittäin paljon!
Tästä merkinnästä saat 33v€.
- Anna<3 |
|
Tämä on virtuaalitalli. Jokainen näillä sivuilla oleva hevonen on virtuaalihevonen.
Taustakuva: ava7patterns
Bannerin hevoskuvat: © AK
Bannerin ja sisällön puukuva: ©Pixabay
|